Lasten ja äitien hyvinvointiin yhä mutkainen tie
Lasten ja äitien terveyden asettaminen etusijalle valtiotasolla on todistetusti yksi tärkeimmistä lapsikuolleisuuden vähenemiseen liittyvistä toimista. Tämä ei ole käytännössä toteutunut monessakaan maassa. Suuria ongelmia näyttäisi syntyvän, kun:
- Apu ei mene maihin, joissa avun tarve on suurin.
- Vain pieni osa annetusta avusta menee lasten ja äitien terveyden parantamiseen.
- Kehitysyhteistyön suunnittelussa paneudutaan liikaa tiettyihin tauteihin; ennaltaehkäisy pitäisi sisällyttää myös kansallisiin suunnitelmiin.
Sierra Leonessa terveyteen käytetään 14 dollaria yhtä henkilöä kohden vuodessa. Norjassa vastaava luku on 7 354 dollaria. Köyhemmissä valtioissa perheet maksavat terveydenhuollon keskimäärin 83 prosenttisesti itse ilman ulkopuolista tukea.
Huonot käytännöt lasten ruokinnassa kielivät tiedon ja koulutuksen puutteesta. Puhtaasta vedestä on usein pulaa, eikä kunnollisia sanitaatiotiloja tai käsienpesumahdollisuutta ole kaikkialla tarjolla.Tarve tiedolle, ymmärrykselle ja ammattitaitoisille terveystyöntekijöille on huikea. Näihin epäkohtiin voidaan myös Suomesta käsin puuttua tukemalla kohdemaiden luotettavia kansallisia suunnitelmia ja niiden toimeenpanoa.
Tiesitkö:
1750-luvun Suomessa yli kolmasosa lapsista kuoli ennen ensimmäistä ikävuottaan. Tästä johtuen Suomessa aloitettiin 1800-luvun puoleen väliin jatkunut imetysvalistus.
Myös Kajaanin piirilääkärinä toiminut Elias Lönnrot otti osaa keskusteluun: "Se on todeksi hawaittu ja epäilemätöntä, että enin osa pienistä lapsista kuolee sopimattomasta ruoasta, wilusta, likaisuudesta, huonosta ja muusta semmoisista syystä, jotka wanhemmat kyllä, jos waan tietäisiwät ja tahtoisiwat, woisiwat wälttää ja poistaa."
(Pulma et al; Lastensuojelun historia.)